perjantai 30. joulukuuta 2011

it's alive!

Viimepäivinä H on väsäillyt coveribiisiä nettihaasteeseen. Minäkin pääsin laulaa luikauttamaan kappaleeseen oman osuuteni, jota ääniteltiin yhtenä päivänä "kotistudiossa". Nyt kappale on vihdoin valmis ja vaikka ujostelenkin kovasti oman ääneni julkaisemista niin tässä olisi. Hui. 




Metric -cover: Help I'm alive:
  Help I'm Alive by dkstr

(Dkstr -linkkiä klikkaamalla pääset kuuntelemaan H:n muita tuotoksia)

Hyvää vuoden vaihtumista! 

torstai 29. joulukuuta 2011

material girl.

Vuonna 2011 olen ollut jälleen enkelimäisen kiltti, joten luonnollisesti ansaitsin kasan lahjoja, jotka Joulupukki minulle sitten aattona raahasi ;D.


Ylläolevassa kuvassa esiintyy muutamia paketeista kuoriutuneita juttuja. Parasta oli kuitenkin ehkä uudet, pehmeät peitot ja tyynyt ja niille pirteät lakanat. Sen verran aikuinen minusta on näköjään tullut, että kaiken krääsän sijaan nautin eniten pienistä luksusjutuista: pehmeistä puhtaista petivaatteista, hyvästä kahvista ja Tigin hiuslakan tuoksuttelusta.



Koska paketeista kuoriutunut materia ei näköjään kuitenkaan riittänyt, sukelsin minäkin eilen alennusmyyntiruuhkaan. Tarkoitus oli hankkia ripsiväri ja patakinnas ja sen lisäksi vähän katsella, mutta teinkin kaksi isompaa löytöä. Olen himoinnut Zaran jadenvihreää laukkua siitä asti kun sellaisen ensimmäisen kerran bongasin, eikä asiaa ole auttanut yhtään että Colour me! -blogissa kyseinen laukku on vilahdellut sen jälkeen useaan otteeseen. Kuitenkin aina kun olen päättänyt käydä poimimassa laukun itselleni on ollut jo liian myöhäistä. Melkolailla sama tarina pätee myös yhteen oranssiin takkiin. Ensin sovittelin H&M:llä 60-luvun tyylistä oranssia takkia, piheilin ja jätin takin ostamatta, palasin takaisin ostamaan ja takki oli myyty. Sittemmin näin vielä hienomman oranssin yksilön Tallinnassa, mutta jätin senkin rahatilanteen vuoksi kauppaan. Ja nyt, SCORE!

 Lahjakortin ja mukavan alennuksen vuoksi en pulittanut laukusta penniäkään. Löysin myös kivan patakintaan, jonka lisäksi oli pakko kotiuttaa nuo sirkusteemaiset astiapyyhkeet. Antakaa minulle mitä tahansa sirkusteemaista eteen niin huokailen onnesta.

 Myös paljon puhuttu beautenizer pääsi kokeiluun ja voin jo nyt yhden testikerran jälkeen sanoa, että mukavat räpsyripset tulee kunhan sutii maltillisesti. Hämähäkkiripset ja animeräpsyt ovat vaarana jos innostuu liikaa. Tuosta taitaa tulla kestosuosikkini.

Zaran lahjakortin rippeillä lähti mukaan vielä raitapaita. Tuo unelmatakki löytyi Promodista -50% hintalapun kera. Miksi en edes tiennyt, että Helsingissä on Promod?
Tuota kuvaa katsellessa ei varmaan jää enää kenellekään epäselväksi mitä teen työkseni. Taitaa mennä roolihahmoon samaistuminen jo vähän liian pitkälle. :D
Nyt lompakon nyörit kiinni!

rekiretki.

Luvassa olisi siis kuvatodisteita joulureissaamisestamme. Helsinki-Turku-Hämeenkyrö-Pertunmaa-Hämeenkyrö-Tampere-Helsinki. 

Turku:



 Turku-Hämeenkyrö-Pertunmaa:


 Pertunmaa:





 Pertunmaa-Hämeenkyrö:


 Hämeenkyrö:


Huomaa että kuvaaja hyytyi loppua kohti kun loppureissusta ei löydy kuvia ollenkaan. Tunnelmallista oli ja kaikki ihanat perinteet tuli taas koettua. Vanha kotikaupunki ja siellä yksi keikka, kaksi jouluista kotia, vatsa pullollaan jouluruokia, joulukuusen hakeminen ja käveleminen öisen metsän läpi jouluaattona, sauna, paketteja, kaksi sukua, paljon autossa istumista, elokuvia, joulupäivän toverit ja elämäni ensimmäinen baari-ilta jouluna, haamuvalokuvia ja legorakennelmia, kummilapsia, löhöilyä. 
Mutta kuten jo aikaisemmin totesin niin nyt kyllä oma koti maistuu parhaimmalta.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

itsetehtyjä joululahjuksia.

Nyt kun lahjat on jo jaettu voin vihdoin paljastaa taannoisen maalausoperaationi lopputuloksen. Askartelin tosiaan vanhemmilleni joululahjaksi suuren mustavalkoisen taulun yhden aikaisemman taululahjan kaveriksi. Tällainen siitä sitten tuli:


Tämä on siis vuonna 2009 vanhemmilleni maalaama taulu, jonka kaveriksi tein tuon uuden.




Valitettavasti unohdin valokuvata paketoidun taulun. Siihen meni tarkalleen viisi metriä lahjapaperia ja oli aikamoinen näky kun yritettiin änkeä pakettia isäni autoon ennen joulua. Loppujen lopuksi taulu mahtui autoon juuri ja juuri niin, että isäni sai ajella Helsingistä Lahteen polvet suussa. 
Taulun lisäksi lahjoin vanhempiani "joulurisulla", jollaisen askartelin joku aika sitten myös itselleni. Alla oleva risu on kuitenkin kolmas versio, joka päätyi H:n vanhempien kotia koristamaan.  


Muista lahjomisista kerrottakoon, että huijasin perinteisesti veljeäni paketoimalla lahjapaperiin Laila Kinnusen parhaat ja korvasin sen sitten myöhemmin veljen toivomalla pleikkaripelillä, joka sekin oli vielä tuplahuijauksena väärissä kansissa. Kummityttöni paketista paljastui Hello Kitty -pehmolelu ja H:n kanssa ostettiin suurten lahjapähkäilyjen jälkeen toisillemme lahjaksi matka Egyptiin. Äkkilähdöllä sai koko paketin (lennot + hotelli) todella halvalla ja mikä voisikaan olla parempi lahja kuin viikon makoilu lämpimässä.

Joulujuttuihin palailen vielä lisää, mutta nyt omaan sänkyyn nukkumaan melkein viikon ympäriinsä reissaamisen jälkeen. (:

perjantai 23. joulukuuta 2011

perinteinen joulutervehdys.


Eikai tässä sitten sen kummempia. Joulun reissuputki lähti tänään käyntiin sillä, että saavuttiin muutama tunti sitten Turkuun. Huomenna matka jatkuu Pertunmaalle, sieltä Hämeenkyröön ja lopulta takaisin Helsinkiin. Kamera kulkee mukana, joten joulun jälkeen on luvassa tarkempia kuulumisia, mutta siihen asti oikein hyvää joulua sinulle joka tätä parhaillasi luet! Muistakaa olla kiltisti vielä nämä viimeiset päivät. 

lauantai 17. joulukuuta 2011

team Zissou.



Heräsin pari päivää sitten siihen faktaan, että joulu tosiaan kolkuttelee jo aivan ovella. Ehkä tuo lumenpuute vaikuttaa asiaan, mutta olin vielä hetki sitten täysin siinä uskossa, että tässä on vielä monta viikkoa aikaa hankkia esimerkiksi joululahjat. Todellisuuden selvitessä suuntasin siis pikimmiten tuonne keskustan jouluruuhkiin harhailemaan. Samalla tuli toki istuskeltua muutama tunti vakiokahvilassa hyvässä seurassa. Tuossa LaTorrefazionessa on vaan se ikävä puoli, ettei mikään muu kahvi maistu enää oikealta niiden kupposten jälkeen. 

Sellaista siis eilen. Tänään olenkin sitten ollut ihan toisissa tunnelmissa. Aamupäivällä olin vuoden viimeisellä työkeikalla ja pääsin vahvistamaan joulutunnelmaa lapsilauman kanssa. Lapsista joulun odotuksen aistii kyllä parhaiten kun muutama oli tullut paikalle oikein tonttulakit päässä ja jokaikinen nosti innosta hihkuen kätensä pystyyn kun kyselin joululahjoista ja piparkakuista.
Työmatkalle ja taukotiloihin päälleni eksyi asu, joka voisi olla suoraan meribiologi Jacques Costeaun vaatekaapista tai vaihtoehtoisesti Life Aquatic with Steve Zissou -elokuvan hahmolla yllä. Jälkimmäinen kuuluu muuten suosikkielokuviini ja suosittelenkin sitä kaikille erikoisempien elokuvien ystäville. Niinkuin Wes Anderssonin elokuvia ylipäätänsäkin.



 Jacques Costeau ja Steve Zissou ykkösmiehineen. (kuvat: Google)


Steve Zissou -maatuskan olen maalannut itse ja sen esikuva näkyykin tuossa ylemmässä kuvassa. Loput Team Zissou -maatuskoistani löytyy taannoisesta kotiesittelystäni.

Kokeilin myös tylsyyksissäni monessa blogissa vinkattua sanomalehtikikkaa kynsiini, vaikka tunnetusti en ole kovinkaan "kynsi-ihmisiä". Kynteni ovat olleet lähiaikoina huonommassa kunnossa kuin koskaan, joten entisenä kynsien pureskelijana olen koittanut nyt pitää ne lakoissaan ettei houkutus niiden narskutteluun käy liian suureksi. Nyt sormenpäitäni koristaa siis mm. seuraavat sanat: elokuvien, kuninkaan, lastenkirja, näyttelijä, teatteri, karhupuisto, kallio, rakkaus.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Hipsteri Narukäden seikkailut.





Nyt ollaan päästy siihen pisteeseen, että tästäpä ei voi kuvanlaatu mennä enää huonommaksi. Eteisessä on ehkä valoisin paikka ottaa kuvia, mutta siellä tuo valon määrä menee liukuvärinä niin, että jaloista tulee suhteellisen skarpit ja pää onkin sitten yhtä utua. Ei auta, näillä mennään.
Ostin tuollaisen telttavillapaidan, koska siinä oli napit selässä ja minuun on iskenyt pahemman luokan selkänappivillitys. Samalla reissulla sain vihdoin hankittua kauan ostoslistalla olleen "migreenin pelastajan" eli tuollaisen silmänaamion. Ensi kerralla migreenin iskiessä olen varautunut eikä tarvitse hautautua naamaa myöten peiton alle valoa pakoon. Siihen asti voin viihdyttää H:ta ja itseäni (lähinnä ehkä itseäni) pyörimällä tuo naamio päässä ihan muuten vaan. 
Noissa vaatteissa seikkailin eilen kaupungilla toveri M:n kanssa, naamio tosin jäi kotiin. Tein tuollaisia villejä poseerauksia korostaakseni narukäsiäni isoja hauiksiani. 





Nyt sitten yllä näkyvien projektien kimppuun. Askartelulistalla on mekkoprojekti harmaaraidallisesta kankaasta, selkään tulee tietysti nappirivistö. Sen lisäksi täytyisi rykäistä yksi n. 2m x 1,5m kokoinen taulu valmiiksi, ei mikään ihan pikku juttu siis. Tajusin vaan että taulua voisi olla helpompi maalailla hieman isommalla (ja hyväkuntoisemmalla) pensselillä kuin kuvassa, joten tie taitaa viedä sittenkin ensin maalikauppaan.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

ei mene nyt lumihiutaleet tasan!

Kävin perjantaina pikavisiitillä Lahdessa. Oli toveri S:n tuparit ja valtavasti lunta, ainakin Helsinkiin verrattuna. Kuinka riemuissani olinkaan tallustellessani hiljaisen kaupungin läpi yöjunaan kun kerrankin oli valoisaa, kiitos hohtavan hangen. 







Hymy hyytyikin sitten kun hyppäsin junasta pois täällä Helsingin päässä. Pimeää, märkää eikä lumesta tietoakaan. Aina ei mene nallekarkit ihan tasan. Hyvä tietää kuitenkin, että pahimman ahdistuksen iskiessä voi aina matkustaa junalla jonnekin mistä sitä lunta jo löytyy.



  
Tässä vielä yöllinen tupariasu. Harvinaista, että päältäni löytyy housut. Nuo viiden euron löydöt ovat nyt koristaneet asujani jo muutaman päivän ajan. Talvitakin kanssa olen yksi kokovartalo-kupari koko nainen. Olin lisäksi niin hurja, että kreppasin hiukseni, mutta tuossa vaiheessa krepeistä ei tietenkään ole jäljellä enää kuin häivähdys. Älyttömän hyvä tapa saada hiuksiin tuuheutta jos ei halua takuttaa tai läträtä kaikenmaailman hiuspuutereilla.

torstai 8. joulukuuta 2011

minun kotini.

Tässä se nyt on, minun kotini. Asukit: minä, H, kilpikonna Niilo. Kuvaryöppy kertokoot enemmän.
























Kuvat on otettu myöhään illalla, siksi ovat rakeisia ja huonolaatuisia. Nyt lähden sinne musikaalitreeneihin, kävi nimittäin niin, että olin eilen niin sekaisin päivistä että matkustin harjoituksiin turhaan. Eilen kun oli vasta keskiviikko eikä torstai. Haha! :D