tiistai 27. marraskuuta 2012

paperilla sisustaen.


Viimeaikoina olen ollut ahkera sisustaja ja pienten tuunausprojektien toteuttaja. Olemme kämppikseni kanssa väsäilleet asuntoomme milloin minkäkinlaisia pieniä koristuksia ja kämppä alkaakin näyttää pikkuhiljaa ikuisilta teemajuhlilta. No, mikäs sen sopivampaa tällaiselle naamiaisfanille. 


Suosikkiprojektini lähiaikoina on ehdottomasti netistä tilaamani kolttu, jonka värjäsin vaalean limenvihreästä harmaaksi. Mekon malli on aivan täydellinen ja se istuu päälleni paremmin kuin yksikään muu omistamani vaate, väri vaan ei miellyttänyt tippaakaan. Harmaasta koltusta olen haaveillut pitkään, joten eikun puuvillainen mekko pesukoneeseen värijauheen kera ja unelmien kolttu on saavutettu! Valkoinen pitsireunuskin säilytti tekokuituisuutensa vuoksi värinsä. Tietenkään mitään "ennen" -kuvaa en tajunnut ottaa, mutta kuvitelkaa tuo sellaiseksi aivan vaalean limenväriseksi.


Olen myös huomaamattani leikkinyt paljon paperilla lähiaikoina. Retrohenkinen maailmankartta löysi viimein paikkansa seinältä ja lisäksi kokosin kesällä ostamani paperiset pikkuystävät vihdoinkin kasaan.


Peura, jänis, pöllö, orava ja kuvasta puuttuva villisika pitävät huolen ettei tässä asunnossa näytä liian aikuismaiselta. Kaikki eläimet eivät tosin ole löytäneet vielä lopullista paikkaansa.


Ripustin myös television yläpuolelle hurmaavan viiriketjun ja nyt täällä näyttää viimeistään siltä kuin täällä olisi joko ikuiset juhlat tai sitten siltä, että tätä asuntoa asuttaa prinsessaleikkejä rakastava pikkutyttö. (Onneksi ketjun sanoma, "I am money, we are men", hieman tasapainottaa tunnelmaa)


 Tänään lätkäisin eteiseen kortit, jotka ovat etsineet paikkaansa jo kesästä asti. En tiedä mitä on tapahtunut kun minun, suurimman vaaleanpunaisen vihaajan, seinille ja vaatekomeroon on yhtäkkiä ruvennut muuttamaan näitä vaaleanpunaisia elementtejä. Ison kortin samovaari vaan on niin hieno, että olen valmis kestämään vaaleanpunaisuuttakin.


Paperinen orava muutti ikkunalaudalla sijaitsevan laatikon päälle, paperisten muffinssivuokien viereen. Yllättävän paljon pystyy näköjään sisustamaan myös paperisilla jutuilla ja sellaisiahan onkin sitten helppo väkertää itsekin. Pikkuhiljaa alkaa kämppä olla sisustuksellisesti valmis, joten ehkäpä näette sitten kuvia koko asunnostakin taas jossain vaiheessa.

maanantai 12. marraskuuta 2012

ikuiset naamiaiset.

Olen usein vitsaillut, että minulla on ikuiset naamiaiset vahingossa. Luulen pukeutuneeni normaalisti, mutta katsottuani peiliin huomaan näyttäväni siltä kuin olisin pukeutunut jotain roolia varten. Tästä todistusaineistoa viimeaikojen asukuvien muodossa. 


Ensimmäisenä asu, jossa pyörin muutama päivä sitten. Ensisilmäyksellä näyttää ihan perus koltulta. Tarkemmin ajateltuna tällainen mekko päällä voisi ihan hyvin mennä naamiaisiin esittämään palvelustyttöä, tarjoilijaa tai hieman eritavalla stailattuna vaikkapa Addamsfamilyn Wednesdaytä. Hauskinta oli kuitenkin kun teatterilla toiset alkoivat kuittailemaan asustani ja tajusin pukeutuneeni hyvinkin samankaltaiseen tyyliin kuin rooliasuni Evita-musikaalissa. 


Toki palvelusväki-mielikuvaan saattaa myös vaikuttaa se, että kuvissa minulla on esityskampaus sekä osittain myös esitysmaski. 


Todistusaineisto numero 2. Viimeviikolla ajattelin yhdistää harmaat villashortsit, harmaan rusetin ja kauluspaidan. Sitten tajusin näyttäväni sellaiselta pikkupojalta, joka myy vanhoissa elokuvissa sanomalehtiä kadunkulmassa. Jälleen asiaan saattoi myös vaikuttaa esityskampaus. Helposti menisi tämäkin asu läpi teatteripuvustuksena pienillä muutoksilla.


Kolmas asu ei tuo itselleni ihan niin vahvoja mielikuvia (varsinkin kun eriparisukat häiritsevät silmää :D), mutta kyllähän tuosta saisi hyvin helposti väännettyä seiloriasun jos lisäisi kipparihatun päälakea koristamaan. 


Vaikka siis kuinka yritän pukeutua normaalisti on lopputuloksena asu, jonka joku ujommanpuoleinen naamiaisvieras voisi vetäistä päällensä. Toisaalta mikäs sen hauskempaa kuin jokapäiväiset salanaamiaiset! Eli tunnustakaa pois, kuinka moni teistä pukeutuu usein tahattomasti tai tahallaan naamiaisasuun?

perjantai 2. marraskuuta 2012

25.




Täytin tiistaina 25. Olen jo lähempänä viittäkymppiä kuin omaa syntymääni. Juhlin rauhallisissa merkeissä, kuten aikuisten kuuluu. Tänään puin päälleni syntymäpäivänä korkkaamani pinkin mekon ja naamiaisnatseuteni otti taas ylivallan. Pakko oli heittäytyä lapselliseksi ja vetää överiksi. Sitäpaitsi PINKKIÄ, minulla!?