en voinut perinteisesti vastustaa ensimmäisten puuterilumien ja tyhjien yökatujen kutsua. jotkut kusevat porttikonkeihin, toiset tekevät lumienkeleitä. mikään ei voita spontaanin, julkisella paikalla suoritetun tempauksen jännitystä!
Bloggaajana pikkuhiljaa helsinkiläistyvä, satuhahmona työskentelevä ikuinen teatteriopiskelija joka nauttii ihmisten tarkkailusta, puujalkavitseistä, pienistä yksityiskohdista, taiteista, teemapukeutumisesta, vanhoista aarteista, spontaaneista seikkailuista, muistoista ja niiden tallentamisesta. Kaikki blogin kuvat on itse räpsittyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti