Haa! Huomaatteko mitä menin tälläkertaa hetken mielijohteesta tekemään hiuksilleni? Ne ovat ruskeat (vaikka kämppis väittääkin niitä edelleen punaisiksi) !!
Punaiset hiukseni olivat mahtavat ja pidin niistä kovasti, mutta niiden ylläpitäminen on kovin työlästä hommaa. Erityisesti lähiaikoina on tuntunut siltä, että hiukseni kasvavat niin ennätysvauhtia, että juurikasvua sai olla värjäämässä jatkuvasti uudestaan. Pikkuhiljaa aloin haaveilemaan ruskeista hiuksista, jotka minulla on ollut viimeksi yli kymmenen vuotta sitten. Vaihtelu virkistää!
Toissapäivänä sitten repäisin ja vedin kuontalon suklaanruskeaksi. Alkushokin ja suuren katumuksen jälkeen punaruskea pää näyttääkin aika kivalta. Mitäs tuumitte, teinkö elämäni virheen?
Toinen esiteltävä juttu on kokoelma, jonka isäni toi minulle yhtenä aamuna. Taidemaalari isoisäni maalasi nimittäin joku aika sitten viimeisen taulunsa ja päätti lahjoittaa taidetarvikkeensa minulle. Ennakkoperintönä minulle siirtyi eteenpäin papan itsetekemä maalausteline, jonka avulla isoisäni on maalannut yli sata taulua.
Telineen lisäksi sain puisen salkun, joka sisältää kaikki tarvittavat maalaustarvikkeet öljyväreistä siveltimiin. Pappa oli jopa kirjoittanut minulle salkkuun pieniä ohjelappuja muistin virkistämiseksi.
Lisäksi sain kokoelman erilaisia värikyniä liiduista puuväreihin, sekä taulupohjakankaita, öljyjä, taidepaperia ja vanhan oppikirjan piirtämiseen ja maalaamiseen.
Mieletön aarresaalis! Teki heti mieli alkaa maalaamaan jotain. Arvostan suuresti sitä, että isoisäni halusi antaa välineensä minulle ja pitää minua suvun taideperinteen jatkajana.