terveiset.

 Lyhyet, ei niin sisältörikkaat terveiset pääsykoeahertajalta. Kannatti vetää ne itkupotkuraivarit etukäteen, sillä kokeissa olin kuin viilipytty ja sain kokea voittajafiiliksiä kun rapiat 700 ihmistä jäi taakseni. Vaan vielä olisi urakkaa edessä, joten ei siitä sen enempää. 

Kesäkin se on tässä stressatessa ehtinyt jo hyvin lähelle ja eilen käppäilin juhlistamaan pientä työvoittoani läheiseen kuppilaan ilman takkia. Vielä ihan pari päivää sitten pihapuussa ei ollut lehtiä, mutta tänään on jo nähtävissä vihreät silmut. Whipii!

Tänään olen pitänyt lepopäivää stressistä ja treenaamisesta ja käynyt sen sijaan isäni avecina katsomassa Kansallisteatterin Kansanhiihtoa. Hiihtoteema ei ehkä ollut itselleni se kaikista läheisin aihe (vaikka Lahtelainen olenkin), mutta näytelmässä oli muutama niin koskettava puheenvuoro että liikutuin ja vaikutuin. Kateellisena ihaillen katselin myös Jukka Puotilaa, jonka roolia oli varmasti hurjan hauska esittää. 

Näiden hajanaisten ajatusten kuvituksena toimii kuvat eräältä päivältä, jolloin väsäilin yhtä ennakkotehtävää parvekkeella pisamien toivossa. Vielä muutama viikko täytyy jaksaa tsempata ja ahertaa ennenkuin pääsen maailman rennoimman kesätyön pariin. 
Tsemppiä teille kanssa-ahertajille! 

kierrätysjuttuja.

Käsi ylös kenellä on jokakeväinen pääsykoestressi! Itselläni moinen nimittäin puskee nyt niin ankarasti päälle, että tekisi mieli vetäistä kunnon itkupotkuraivarit ja muutamaan kertaan sen olen jo tehnytkin. Motivaatio treenaamiseen on täysin nollassa ja mietin vaan, että miksi ihmisen täytyy joka vuosi tehdä itselleen näin? Ja ennenkaikkea: onko olemassa jotain ahkeruus- ja itsetunnonkohotuspillereitä joita voisi popsia yliannostuksen aina toukokuussa.
Tänään(kin) olen vältellyt lahjakkaasti velvollisuuksiani vaikka deadline kolkuttaa jo ovelle. On siis erityisen hyvä hetki päivittää vähän blogia. 

Sunnuntaina käytiin H:n kanssa Kaapelitehtaan kierrätystapahtumassa. Luin Kierrätystehtaasta sattumalta lehdestä ja ilmaistapahtuma, jonne sai viedä omat romunsa toisten löydettäviksi kuullosti oikein mainiolta sunnuntaiohjelmalta. 

Päälleni puin tapahtuman hengessä itse vuosia sitten tyynyliinasta ompelemani hameen.

Kaapelitehtaalta löytyi siis ilmaistorin lisäksi myös maksullinen puoli, jossa myytiin käsintehtyä sälää laidasta laitaan sekä erilaisia työpajoja, joissa pystyi pientä maksua vastaan askartelemaan itselleen kaikennäköistä aina linnunpöntöistä mosaiikkitauluihin. 

Oltiin liikkeellä vasta tapahtuman viimeisinä tunteina, joten "ota ja jätä" -puoli oli jo tyhjennetty parhaista aarteistaan, mutta muutaman jutun onnistuin silti nappaamaan.

Ilmaistorille oli tosiaan tuotu vaikka minkälaista tavaraa, mm. Pitkäsen Jaakon historian vihko. Se nyt ei kuitenkaan päässyt laukkuuni vaikka sen sivuja koristaneet piirrokset olivatkin hienoja.

 Ilmaistorin jälkeen siirryttiin ihmettelemään myytäviä tavaroita. Siellä olisi kyllä ollut vaikka mitä ihanaa kotiin kuskattavaa, mutta hinnat olivat kuitenkin liian korkeat siihen nähden, että useita juttuja pystyisin toteuttamaan itsekin.

Mitäpä sieltä sitten tarttui mukaan? Ilmaistorilta löysin pinon seiskatuumaisia älppäreitä, mm. Elvistä, Marilyn Monroeta, Glenn Milleriä, Chuck Berryä, Cliff Richardia, Jerry Lee Lewisiä, Bill Haleyä ja muutamaa muuta. Ostostelupuolelta ostin bambuisen tiskirätin. 

Toinen ilmaistorilla tekemäni löytö oli vanhat Barbielehdet, jotka aiheuttivat sellaisen nostalgiaryöpyn, että ne oli pakko napata mukaan. Taisivat olla peräti juuri niiltä vuosilta jolloin lehti oli saatava aina kauppareissulta mukaan.

Katsokaa nyt näitä! Mahtavia viiksekkäitä Kenejä ja erityisen hienoa, että lehden kuvituksena on käytetty valokuvia eikä piirroksia. 

Sellaista tälläkertaa. Vaikka keväässä ottaa pannuun nämä stressaavat pääsykoerumbat niin se puolestaan on hienoa, että tähän aikaan vuodesta kaikki kirpputorit ja muut aarreaitat kukoistavat. Kai olette kuulleet jo Siivouspäivästä?

vappukarkelot.

Noniin, paluu bisneksille. Toukokuu tuntuu olevan kyllä joka vuosi tällaista haipakkaa ja nytkin on kalenteri aivan täynnä ohjelmaa ja vielä ennen kesää suoritettavia velvoitteita. Sain nyt kuitenkin ainakin vappukuvat muokkailtua kuntoon, joten seuraavaksi olisi luvassa vielä yksi vappuaiheinen päivitys lisää blogiviidakon syövereihin. Tässä siis minun vappuni kuvaryöppynä, pelipaikkana toimi tänä vuonna vanha kunnon Turku.

Vappuaattona käytiin perinteisesti seikkailemassa vapputorilla. H osti minulle ilmapallon (niinkuin joka vuosi), katsottiin lakitus, törmättiin tuttuihin, käytiin tupareissa, kutsuttiin vieraita vappukämpälle ja iltamyöhällä kävin vielä istumassa iltaa M:n luona. 
 

Vappupäivänä perinteet jatkuivat ja suunnattiin Vartiovuorelle piknikille. Siitä illan tullen hetkeksi vappukämpälle lepäilemään, sen jälkeen parin toverin uutta kotia ihmettelemään ja takaisin vappukämpälle viettämään leffailtaa. 
 

Perinteet kunniaan jo vuodesta 2008!

Sellainen oli minun vappuni. Seuraavana päivänä kävin vielä Naantalissa työpalaverissa ja kavereiden kanssa syömässä ja sitten oli aika palata takaisin Helsinkiin. Vappu pitää kyllä sitkeästi pintansa vuoden suosikkijuhlanani, erityisesti kun sen saa viettää Turussa.

kirppis & tuunaus.

Kerroin käyneeni eilen kirppiksellä kotikulmilla pyöriessäni. Nyt paljastan, että reissuni sijoittui siis kolmannelle linjalle joku aika sitten ilmestyneelle Oivan kirppikselle.

Olen vieraillut kyseisellä kirpputorilla kerran aikaisemmin ja silloin annoin mielessäni plussaa kirpparin sijainnista ja siellä myytävistä tavaroista. Mukavaa myös, että Oivan kirppiksen yhteydessä on kahvio ja että kyseinen paikka on siisti ja henkilökunta kohtalaisen ystävällistä. Miinusta tulee kuitenkin tälläkin kerralla siitä, että tavarat on hinnoiteltu mielestäni aivan liian yläkanttiin. Opiskelijabudjetistani ei lohkea osaa 20-30€:n tavaroille, olivat ne kuinka vanhoja tahansa. Kuitenkin mikäli rahatilanne sallii niin Oivasta löytyy hienoja sisustuselementtejä enemmän kuin muilta kirpputoreilta joissa olen käynyt. Sieltä löydät varmasti vanhan karttapallon, salkun tai filmikameran, mikäli sellainen on etsinnässä. (Lisätietoa Oivan kirpputorista löytyy sen facebooksivulta, kuvien kera.)

Ujostelin enkä uskaltanut kaivaa järkkäriä esiin, joten kännykän hipsterikuvat saavat kelvata tälläkertaa.

Tuon ikivanhan Disneysalkun kotiuttaisin itselleni milloin vain ellei sen hinta lähentelisi viittäkymppiä.

 Muutamat hienot kengät bongasin vaatepuolelta, mutta muuten vaatepuoli ei ole kirpputorin parasta antia.

Toinen juttu mistä en eilen vielä ehtinyt kirjoitella oli toinen punainen tuunausprojektini. Kaapissani on pyörinyt kauan toppimekko, jolle en ole oikein keksinyt käyttöä hankalan mallinsa ja hieman liian suuren kokonsa vuoksi. Niinpä tylsyyksissäni nappasin sakset käteen ja sanoin vaatteelle hyvästit.

Olen salaa kiinnostunut vaatekaupat valloittaneista hapsupaidoista, vaikka sellaiset eivät ole tippaakaan tyylisiäni. Nyt eteen osui kuitenkin halpa ja harmiton tapa testata miten lapsuudestani tutut hapsut istuisivat päälleni.

Naks naks ja punainen kesäpaita oli valmis! Hapsujen kanssa heiluessani totesin, että uusin luomukseni on niin hirveä, että siitä tulee vallan mainio kesäpaita. Tervetuloa hikiset kesäpäivät ja bikinien päälle vetäistyt kasarihapsut! H totesi paidan nähtyään hyvin, että "mikäs Mallorcapaita sulla on päällä?". 

Mitäs mieltä itse olette hapsuvaatteista? Ihania, kauheita vai niin kauheita, että alkaa jo naurattaa?