Olen kehitellyt itselleni tyylin tai ehkä pikemminkin persoonan, jota kutsun vaatimattomasti asennemimmiksi. Asennemimmi on se todella katu-uskottava naisihminen jolle kukaan ei mahda mitään ja joka on maailman khuulein ja rohkein kovistelija. Sellainen videopelien naissankari. Tänään olin vahingossa asennemimminä liikkeellä kun mieleni teki laittaa jotain arkista, mutta minulle tavallisesta poikkeavaa päälle. Pehmeä villaneule ja kengistä pilkottavat pitsisukat ehkä kuitenkin hieman tasapainottivat muuten hieman jätkämäistä asua. Näissä tamineissa kipaisin Vapianoon lounaalle kaverini kanssa ja siitä sitten vielä myöhemmin Ryhmäteatteriin katsomaan Don Quijotea.
Äsken sitten räpsin vielä vihdoin kuvan siitä uudesta Tallinnasta ostamastani ja sen jälkeen hieman tuunaamastani talvitakista. Täydellisempää takkia en olisi voinut löytää, sillä tuo on ensinäkemältä hyvin tavallinen, mutta kuitenkin siinä on joku juju. Ja mikä voisikaan olla sen parempi juju kuin jättisuuri huppu, johon saisi hukutettua piiloon suuremmankin pään. Mikä tahansa missä on huppu voittaa minut yleensä samantien puolelleen ja vaikkei se ehkä kuvasta välity niin tuossa se huppu on todellakin ennennäkemättömän suuri. Tuunaus minkä takille tein oli siis, että lisäsin hihoihin ja helmaan luonnonvalkoista pitsiä juuri ja juuri pilkottamaan ja lisäksi piristin takin ilmettä rintakorulla ja bambiheijastimella. Kyllä nyt kelpaa talven tulla tännepäin.
H naureskeli valokuvaussessioilleni ja halusi myös päästä edustamaan muotiblogiin. Tässä ammattimainen poseeraus ranskalaispaperin kera. :D
Loppuun vielä todistusaineistoa siitä miten piloille pystyy lemmikkieläimensä hemmottelemaan. Niilo-konna on nimittäin oppinut taas pahoille tavoille ja tallustelee joka ilta kodistaan olohuoneeseen sohvan viereen ja pyörii siinä sekopäisenä niin kauan kunnes otuksen nostaa ylös sohvalle torkkupeiton uumeniin. Siihen konnaherra sitten nukahtaa samantien ja nukkuu tyytyväisenä aina niin pitkään kunnes vien otuksen takaisin omaan kämppäänsä. Näkisitte kuinka sekopäisenä tuo veijari riehuu aina ennenkuin pääsee sohvalle. Mutta on se vaan niin onnellisen näköinen tuossa suosikkipaikallaan, että itsellänikin onnellisuuskertoimet kasvavat sitä katsellessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti