Tänäänpä oli taas aika suunnata perinteiselle reissulle Korkeasaareen. Toisinsanottuna siellä sattui olemaan ilmaispäivä, joten kamera kouraan ja menoksi!
Ensin muutama riikinkukkokuva, joita H räpsi minusta juuri ennen kameran akun loppumista.
Sitten perään osa niistä lukuisista kuvista, joita minä otin eri eläinveijareista. Tähän väliin täytyy muuten sanoa, että kun googlailette niitä eläimiä (kyllä, tilastot kertovat, että yksi suosituin sana millä minun blogini löytyy on "apina" tai "kulta-apina" :D) niin muistakaapa, että nämä ovat kaikki minun itse ottamiani ja näin ollen toivoisin ettei kuviani lainailtaisi ainakaan ilman mainintaa.
Nämä apinat olivat tällä kertaa toisia suosikeistani. A) siksi koska niillä on viikset, B) siksi, että nuo hölmöläiset vaan istuivat oksalla ja halailivat toisiaan.
Isoista kissoista sain paljon hyviä kuvia, mutta mahtavinta oli kun yksi tiikereistä alkoi yhtäkkiä mouruamaan todella masentuneella äänellä kolostaan. Tässä kuvassa kyseinen kissi vaikuttaa kuitenkin päinvastoin todella onnelliselta.
Manuli oli minulle uusi tuttavuus ja mahtavin kaikista. Saatiin H:n kanssa hyvät naurut kun herra/rouva Manuli mökötti erittäin tympääntyneen näköisenä tuolla kolossaan. Olisin minäkin siinä tihkusateessa kyllä mököttänyt.
Laama. Ne ovat kyllä aina yhtä pöljän näköisiä otuksia.
Karhuilla oli juuri ollut ruokinta joten ne pötköttivät vierekkäin kivillä ikäänkuin päät tyynyillä. Ruokalevon paikka.
Pikkuruinen kenguru oli hurjan söpö ja ainoa lajitoveriensa keskuudessa, joka uskaltautui ulkoilmaan.
Riikinkukkoja löytyi Korkeasaaresta joka nurkasta ja mm. tämä yksilö kaverinsa kanssa näytti olevan selkeästi salaisella karkumatkalla jonnekin.
Kilpikonnien luona täytyy viettää aina erityisen paljon aikaa, jotta ehtii lähettää terveiset tuolta meidän taloudessa ryömivältä konnalta.
Mutta kyllähän siellä Korkeasaaressa viihtyi vaikka sää sattui olemaan vähän kehno. Illalla kävin vielä tapaamassa paria vanhaa taistelutoveria herkkujen merkeissä ja nyt aion katsoa viimeisimmän huippiksen kun en sitä maanantain tanssitunnin takia ole vielä nähnyt. Adios!
tiistai 4. lokakuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Teikällä on vissii ihan Costo-lätsä. Ne on kyllä veikeitä. (:
Eläimet <3
Nii onko tuo manuli kissaeläin vai mikä? En ole myöskään aiemmin kuullut sellaisesta. Tiikeri on huippu komea!
Joo, ostin viime jouluna mulle ja H:lle Coston "salamyymälästä" pariskuntahatut joululahjaksi. :D
Toi Manuli oli siis semmonen tosi ison ja lihavan kissan näkönen otus. Ihan hullun sympaattinen kun se lopulta lähti tuolta kolosta kävelemään niin se olikin tosi tosi hidas eläin. Semmonen vanha ja kärttynen muori/vaari.
Hih, ihana manuli, täytyy nähdä joskus! :D
Lähetä kommentti